BOB CORRITORE & FRIENDS – Somebody Put Bad Luck On Me
(SWMAF 26)
Tämä on jo neljäs Bob Corritoren ja ystävien vuonna 2023 ilmestynyt levyjulkaisu. Skeptikko voisi ajatella, että näinköhän määrä korvaa laadun. Näin ei kuitenkaan ole ollut eikä edelleenkään ole tällä uutuudella. Eri asia on sitten, onko julkaisutahti musiikinkuluttajien kannalta liian tiheä ja onko se kaupallisesti järkevää. Ensin mainittuun ei ole tutkittua tietoa ja jälkimmäiseen voisi kieli poskessa todeta, että boomerit ja vähän nuoremmatkin sisäistivät nopeasti, että blues on epäkaupallista musiikkia. Mutta itse tähän levyyn, se on taas kerran artistilistaltaan häikäisevä. Ja tällä kertaa otos tämän hetkisestä bluesin aatelistosta. Corritoren arkistoista näitä tasokkaita ennen julkaisemattomia tallenteita tuntuu löytyvän aina vaan lisää.
Tällä levyllä julkaistut kappaleet ovat suhteellisen tuoreita äänitteitä eli vuosilta 2019–2023. Bob soittaa tuttuun tapaan huuliharppua kaikilla levyn kappaleilla. Vokalisteja ja instrumentalisteja on erilaisilla kokoonpanoilla lisäksi 44 henkilöä. Laulajalistasta on vaikea poimia vain joitakin esimerkkejä, joten mainitaan tässä koko kaarti: John Primer, Thornetta Davis, Johnny Rawls, Oscar Wilson, Bobby Rush, Carl Weathersby, Tia Carroll, Eugene ”Hideaway” Bridges, Sugaray Rayford, Lurrie Bell, Francine Reed, Diunna Greenleaf, Willie Buck ja Jimi ”Primetime” Smith. Viimeksi mainittu soittaa kitaraa lähes kaikilla levyn kappaleilla. Muita kitaristeja ovat edellä lueteltujen laulajien joukossa Primer, Rawls, Weathersby, Bridges ja Bell sekä muun muassa Johnny Burgin, Bob Margolin ja Kid Ramos. Kosketinsoittajista mainittakoon Anthony Geraci ja Fred Kaplan. Yhtä vaille puolessa kappaleista on rytmiryhmänä basisti Bob Stroger ja rumpali Wes Starr.
Kappalevalikoima koostuu sekä vanhoista klassikoista että uudemmista artistien omista sävellyksistä. Tyylisuuntia on useita vaihdellen perinteisestä Chicago-bluesista moderniin soulbluesiin. Kaikki esitykset ovat laadukkaita eikä mukana ole yhtään täytebiisiä. Itselleni erityisen miellyttävää kuultavaa ovat John Primerin versiointi A.C. Reedin kappaleesta This Little Voice, Thornetta Davisin oma sävellys I Need A Whole Lotta Lovin’ sekä Tia Carrollin tulkitsema Willie Dixonin I Want To Be Loved. Albumin nimikappale on Oscar Wilsonin hieno tulkinta alun perin lähes 70 vuotta sitten julkaistusta Baby Boy Warrenin tekeleestä.
Bob Corritoren soitto tälläkin albumilla on ensiluokkaista. Raidoilla kuullaan välillä kromaattista ja välillä diatonista huuliharppua. Välillä akustisena ja välillä kupitettuna. Tärkeintä on, että soitto istuu saumattomasti eri kokoonpanoihin ja eri tyylisiin kappaleisiin.
”Somebody Put Bad Luck On Me” on hieno blueslevy, jonka hauskat piirroskannet (Vince Ray) ja reilu soittoaika (72 minuuttia) lisättäköön bonuksena kaikkeen edellä kerrottuun.
Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 5/2023)
